"Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää"

Haasteen 4 päivä ja aiheena harrastus. Jos multa kysytään, mikä on mun lempiharrastus, vastaisin ehdottomasti, että koirat ja muut eläimet. Mutta toisaalta, koirat ja eläimet voisi lukea myös elämäntavaksi. 

Survivor -06

Gerbiilit ovat kuuluneet mun elämään kymmenvuotiaasta asti, tällä hetkellä ei valitettavasti ole omia ollenkaan.

Siskojeni marsut Hilma, Keksu, Nti Nimetön ja Hippo

Koskaan ei ole ikiomaa kissaa ollut,  mutta silti olen niiden kanssa paljon ollut tekemisissä.

Koirien kanssa harrastan / olen harrastanut agilityä,  vetojuttuja, tokoa, koiratanssia, hakua, näyttelyitä, mätsäreitä ja jälkeä. Vesipelastusta olen päässyt kokeilemaan vieraalla koiralla ja monia muita koiraharrastuksia olenkin sitten vain katsellut sivusta, vaikka nekin kiinnostavat.

Jamin kanssa agiliitelemässä -09

Joku kuva koirista jota en oo tainnut julkasta ku fb:ssä ku häirittee nuo heinät  :D

Koirien myötä tulee tietysti harrastettua lenkkeilyä ja vaeltamista sielä sun täälä ja kesäisin uimista. Yhdeksi harrastukseksi voisin lukea myös koirapuistoilun, sillä olen viimeisen vuoden aikana ruvennut viihtymään hyvin puistoissa. Täälä onn mukava käydä puistoissa kun ei ole liikaa porukkaa ja lempipuistossamme on kätevästi omat puolensa pienille ja isoille koirille. 

Koiria uittamassa 2008

Lindan luona treenamassa Helmikuussa

Uimassa 2011

Jami puistoilee 2011

Nuorempana harrastin aktiivisesti yleisurheilua, lähinnä pikajuoksua. Karate ja lukeminen olivat eläinten lisäksi myös kovasti mieleeni, mitä ovat kyllä edelleen. 

Taitaa olla ainut kuva joka ei ole eläimistä/ihmisistä/luonnosta 

Jos ajatellaan harrastuksia jotka eivät eläimiin niin liity, ne olisivat elokuvat, valokuvaus  ja yleinen paikasta paikkaan säntäily! Rakastan käydä elokuvissa, yleensä käyn muutaman kerran kuussa, joskus enemmän ja joskus vähemmän, jos ei mitään mielenkiintoista tule tai ei vain kerkeä. Valokuvaamisesta pidän, vaikken siinä mikään hyvä ole, mutta omia ja muiden eläimiä ja reissuja on ihan kiva kuvailla ja saada siten tallennettua pysyviä muistoja.

Siskon kans kattomas vähä lentokoneita Lentäjien juhannuksessa

Tuo yleinen säntäily kuvatkoon sitä, että tykkään käydä keikoilla, festareilla,  messuilla, markkinoilla ja vaikka missä muissa tapahtumissa  ja vaikka en ihan joka viikko tuollasis aikaani vietäkkään, nii harrastamiseksi tuon jo varmaan vois laskea. Tykkään myös itse järjestää tapahtumia, esimerkiksi mätsäreitä, agilitynäytöksiä jne.

Joskus järjestellään siskojen kanssa pippaloita, tässä kuva meirän halloweenpippaloiden sisääntulosta.

 Loppuun kuvia vähän eri eläimistä mun matkan varrelta! 

Tukaani Lanzarotella

Näitä  pääs ihan lähelle!

Kunnioitusta herättävä ilme

Hotellin kissa Lanzarotella 2010

Rosalina viljis entisessä työpaikassani

Rusotimanttiahven koululta

Berberin/Mandariiniskinkki

Siskoni HeikkiMatilda hamsteri

Toinen Berberi

Yksi Ähtärin eläinpuiston karhuista

Juhannus 2009

Huskyilemassa kennel Sleigh Ride'sillä 2008

                          

Sellaisia harrastuksia mulla,  millaisia teillä muilla? :)

Paras ystävämme ansaitsisi vain parasta, mutta me ihmiset esineellistetään jopa koirat, ollaan me hienoja!

 Tämä nimittäin. "Maailman suurin koiranäyttely, nämä rodut olivat liian sairaita jatkamaan."

Kuva kopioitu iltalehden sivuilta










Bulldog and Pekingese fail Crufts vet check Lisää asiasta.
Pisteet ellälle joka on uskaltanut tehdä ratkaisun, etteivät koirat ole tarpeeksi terveitä osallisuakseen. Varmasti saa monelta myös kritiikkiä osakseen, mutta onneksi (toivottavasti ainakin) suurin osa koiraihmisistä on tästä asiasta samaa mieltä.

Surulliseksi asian tekee se, että miten me ihmiset ollaankaan onnistuttu pilaamaan hienoja koirarotuja (muitakin kuin nämä kaksi [eikä kaikkia yksilöitä onneksi] ja kaikissa roduissa sitä jotakin vikoja on!) niin pahasti, etteivät koirat ole tarpeeksi terveitä juoksemaan edes näyttelykehässä? Mitä me koirilta oikein halutaan? Että ne ovat jotain esineitä, jotka miellyttävät omaa silmäämme? Väliäkö sen, jos koiran elämä on ihan tuskaa? Ai niin, eihän se tiedä paremmasta! Jos koira ei tiedä paremmasta, tarkoittaako se, että on oikein antaa koirien kärsiä? 


Tulee väkisinkin mieleen, että  miten koira voi nauttia normaalista koiran elämästä, jos ei kykene edes kehässä juoksemaan. Miten tuollainen koira voisi missään koirapuistoissa tai metsissäkään temmeltää? En kestäisi ite katsoa yhtään jos koira ei voi juoksennella pitkin poikin ja nauttia elämästä, sekä kommunikoida toisten koirien kanssa. Toki jo luppakorvat ja kippurahännät  voivat aiheuttaa jonkinlaisia ongelmia koirien viestinnässä, mutta eivät ihan samantasoisia kuin esim. hännättömyys tai muut vastaavat ääriominaisuudet.

Itse en ymmärrä, miten joku voi edes kuvitella, että koira on varmasti onnellinen ja terve, vaikka  koiralla ei ole kuonoa oikeastaan ollenkaan tai jalat ovat vain niin pitkät että rintakehä on vain muutaman sentin päässä maasta. Eihän hieman lyhyemmässä kuonossa mitään tai vähän lyhyemmissä  jaloissa, niiden jalostamisessa on ollut ihan idea mukana, mutta nää ihan ääripäät, oi voi.

Itseäni ahdistaa jo Jaminkin kippurahäntä, jonka takia joskus (onneksi tosi harvoin mutta kuitenkin!) toiset  vieraat koirat tuntuvat käsittävän sitä väärin. Onneks Jami kuitenkin helposti saa laskettua häntänsä alas ja koipien väliinkin asti, sekä on pystykorvat joilla viestiminen on helppoa.
Tuntuu niin hullulta, että kun itseäni ahdistaa jo tuollaiset, että miten joitakin ei häiritse jos koira ei kykene hengittämään tai liikkumaan normaalisti?

Perhe on paras ja pahin

Kuvahaasteen kolmas päivä ja aiheena olis perheenjäsen. Ideahan on siis laittaa kuva/kuvia aina päiväkohtaasen aiheen mukahan. Aiheita en ala joka postaukseen laittamaan, ne näet tästä.

Mulla on iso perhe. ( Vaikka virallisesti mun perheeseen ei taideta laskea kuin Mankku.) Mullon äiti ja isä ( ja kaikki yllättyivät :D ) 7 pikkusisarusta, Mankku, isovanhempia, enoja, yksi maailman paras täti, setä ja kaikenpäälle paljon serkkuja. Voisin myös sanoa että tietyt ystäväni kuuluvat melkein perheeseen. Mielestäni he todellakin ovat sitä, koska ovat asuneet kanssani monta vuotta tai muuten vain elämässäni olleet niin paljon.  Se on ihana asia, että ympärillä on paljon rakkaita, mutta toisaalta myös kurja, koska ei millään kerkeä olla kaikkien kanssa niin paljon kuin haluaisi. Onneks yhteydenpito on nykyään helppoa.

Asun koirieni ja miehekkeeni Mankun kanssa. Koirat ja Mankku taitavat siis olla lähimmät perheenjäseneni. Siksi muutama kuva Mankusta ja Jamista, koska hyvää yhteiskuvaa Mankusta ja koirista ei ole. Laitoin myös pari kuvaa minusta ja sisaruksistani, sitä kun sanotaan että sisaruksiin on se elämän pisin ihmissuhde.

Mankku ja Jami -10

Samat kaverit <3 -10

Mankku ja toistaiseksi nuorin pikkusisarukseni Mandy

Osaa sisaruksistani

Het musta seuraava, eli Kikaeela!

Lasketahanko auto(t) tavaraksi?!

Kuvahaasteen toisena päivänä aiheena on suosikkitavara. Haasteen idean ja päivittäiset kuva-aiheet pääset katsomaan tästä.

Kännykkä on tärkeä, sillä saa kuvia hauskoista yllättävistä hetkistä, saa yhteyden ihmisiin, niin soittamalla, viestittämällä kuin myös nykyisin facebookkaamallakin. Kamera on myös tärkeä, tykkään, että minulla on parempiakin kuvia minulle tärkeistä asioista, kuin mitä puhelimillani saa..


Mutta silti luulen, että suosikkitavarani on auto. Sillä pääsee paikasta kivasti paikasta toiseen, aina silloin kun haluaa! Koirat ja pari kaveria mukaan ja road trip voi alkaa, mikäs sen hauskempaa! Ilman auto olis vaikeampi kulkea töissä, koiraharrastuksissa, kavereiden luona toisilla paikkakunnilla jne.. Kyllä auto vaan tuo ihanaa vapautta elämään! (Ja rahanmenoa :D)

Mun toinen oma (nykyinen) auto kesäkuusta -09 asti, MB C 240 vm-98. Olen kyllä tykännyt, vaikken autoista mitään hirveästi tiedä, mutta voin kai silti sanoa, että oon tykännyt. Kiihtyy ihan tarpeeksi kivasti ja ei jätä tienpäälle! Mersuihin oon tykästynyt, mutta joku muu saksalainen vois myös mennä!

Mun eka auto, MB 300D
Tykkäsin, mutta ajoin sitten kivasti pari kertaa katon kautta ympäri nii ei kannattanut enää korjailla. Tää oli kivan värinen, väri vaan ei oiken välity kuvasta. 

Ei pahannäköinen kaks kertaa ympäri ajetuks! :D
















Autossa minulle on tärkeää, että sinne saa hyvin koirat ja tavaraa, se on turvallinen, ei kuluta liikaa, kiihtyy tarpeeksi kivasti ja poppi soi hyvin, tosin tää viimeinen ei kyllä ole hirveästi riippuvainen autosta, mutta kuitenkin! 

Mankun eli meidän :D auto. Joku VW passat  4motion, eli  joku neliveto tsydeemi josta en tajua mitään, muutaku että kiva on talvellaki ajella. Mankku hankki tän joskus joulukuussa -09. Vm-05 muistaakseni.

Tämä auto on myös ollut aika suuressa osassa autoiluhistoriassani, tällä on monet kivat reissut heitetty! Kyseessä siis yksi isäni autoista. Joku sport versio, en muista kyllä yhtään mitään muuta tästä, mutta todella hyvä on ajaa ja joku sinisenmusta tää on väriltään.










Mun unelma-auto vois olla joku tälläinen! Joku pienempi mersu sitten kaupunkiautoksi. Haaveeksi vaan taitaa jäädä, mutta niitähän elämässä tarvitaan! Aika paljon mulla kyllä pitäs olla ylimääräistä että sijoittaisin ihan uuteen autoon, arvo laskee nii nopiaa ettei  kyllä paljon ois järkeä.

Koirien mielestä paras auto on vissiin ollut tuo Volkkari. Makiakaan kun ei aluksi meinannut mersuun tulla millään, mutta Volkkariin hyppäs ihan innoissaan, kumma koira! :D


Noni, eiköhän siinä ollut autoista enempiki ku tarpeeks. Millaisia autoja teillä muilla on ja millaisista autoista pidätte? Millaiset asiat teille on tärkeitä autoa valittaessa? 

Kyllä elämässä haasteita piisaa!

Tämä onkin mukava haaste, ei siis valittamista. 

Todella monessa blogissa on pyörinyt tälläinen kuvahaaste, ajattelin itsekkin ruveta tätä toteuttamaan kun kaveri blogissaan käskytti. Ideana on siis linkittää kuva tai kuvia mitä tulee päivän kohdalla mieleen. Kuvasta/kuvista täytyisi myös antaa perustelut, miksi juuri kyseinen/kyseiset kuvat valitsi. Mukaan haasteeseen haastan kaikki, tällästen haasteiren kuvia on kiva katella!


Päivä 1. Omakuva



Omakuvasta tuli ekana mieleen fb:n profiilikuva, en tiiä miks. Laitan tähän nyt pari muutakin kuvaa, jotka on ollut mulla profiilikuvina aika pitkään, joten ehkä ne vähän kuvaa mua. Tosin kuvista saa varmasti rauhallisemman ja hiljasemman kuvan ku mitä oikeesti oon!

Ystäväni Kalmarin ottama kuva, maaliskuussa 2010

Saman kuvaajan näkemys maaseutuyrittäjästä elementissään


Jatkossa tässä haasteessa onkin luvassa ehkä vähän mielenkiintoisempia kuvia, ei tuo oma pärstä nimittäin kovin jännittävää katseltavaa ole! :D










Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema "vihreä"
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikki kuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Temma "valo"
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Erilaiset
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema "kaksi"
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin, kevät ja minä (ja vielä hyvässä seurassa) !

Ihanaa, kevät on jo selkeesti täälä! Asfaltti näkyy jo vaikka kuinka paljon, linnut laulaa ja nähtiinpä Lindan kanssa metsälenkillä pajunkissojakin, iiih, tykkään niin paljon keväästä! On ihanaa kun luonto herää eloon ja tuntuu, että niin tekevät ihmisetkin. Aurinko jo lämmittää, mutta ei kuitenkaan ole liian kuuma, kesäloma lähestyy...

Eilen oltiin siisLindan kanssa pitkällä metsälenkillä ihan mahtavassa paikassa, koirat nautti suunnattomasti, eikä voi tosiaan sanoa, että meillä ulkoiluttajillakaan kurjaa olis ollut! Koirista meillä oli tällä kertaa mukana mulla Makia ja Lindalla Kurko ja uutuustulokas Samba.


Muutaman kuvan otin lenkin varrella, mutta ei paljoa kyllä kuvailut kiinnostanut, ku ei mulla suostunut toimia kun kittiputki ja sekin vähän takkuisesti. Ei tässä kai auta muu, kuin lähteä obiskaostoksille! Ajattelin hommata tämän tai tämän, onko kenelläkään kokemuksia tai ehdottaa jotakin toista, saman hintaluokan obiskaa? En viitsi mitään kovin kallista ostaa, hajotan sen kumminkin! Melkein itkettää nää kuvat, älkää katselko kovin pitkään ja tarkasti! :D

"Sähän tykkäät tästä poskesta repimisestä, etkö tykkääkin?!"

Teinipari matsaa!

Kurko on niin hieno paimennin, se ei lähe ollenkaan kauas, toisin ku Makia! :D

Tässä huomaamme paimentimien ja huskyn eron. ( Kärjistetysti! )  Paimentimet "Mitä voin tehdä vuoksesi? En mene kauas sinusta." Husky "Joo, huuteleppa sitte ku sullon jotaki hyvää, tuun jos kerkiän ja katotaan jaksaako mua kiinnostaa., mullon niitä omiaki juttuja!" Samba siis juoksentelee tuola kaukana taustalla ja tuli kyllä hyvin luokse, ettei nuo kärjistykset ihan siihen kyllä sovi. :D

Viilentyminen menossa!

Samballaki piisas sitä virtaa ja nopeutta niin jotta jäi teinit kakkoseks!

KurkoBuukkaus on sellaane pieni belgialainen :D<3

Buukkaus  kahren tulen välissä!

"Ei varmaan vielä mennä kotia."

Kotona ruuan jälkeen maistuikin jo uni, eikä Makiaa tuntunut haittaavan ollenkaan, että se sai jäädä yksin kotiin, kun lähdin Taikan ja Jamin kanssa käymään vielä juoksulenkillä, että sain nekin liikutettua.

 En tajua tuota Makian nukkumisasentoa? :D Ja ihme että säkkituoli kelpas eikä mennyt sohvalle tai sänkyyn, tais olla liian väsynyt ottamaan sitä riskiä, että pitäski väistyä lattialle mun tieltä.

                     
Kauniit kevätpäivät ovat kyllä ehottomasti parhaita lenkkeilypäiviä, mahtavaa kun ei ole liian kylmä eikä kuuma ja koirat voivat viilentää itseään kieriskelemällä lumihangissa, eikä kokoajan tarvitse olla tarjoamassa vesikuppia.


Vähän vaan harmittaa, kun rekeily (ja meillä kotona potkukelkkailu :D) kauden loppu jo häämöttää, kun lumet alkavat pikkuhiljaa sulaa jo niin paljon, että pian saa siirtyä treenailemaan pyörän kanssa. Tämä kausi on ollut niin mukava, kun on saanut treenata yhdessä Lindan ja poikien kanssa, yhdessä treenaaminen tuonut todella mukavaa vaihtelua tähän touhuun.


Mutta, aina (toivottavasti) tulee taas uusi talvi ja rekeilykausi, sitä odotellessa on ihanaa vaihtelua käydä koirien kanssa pyörälenkeillä ja sitten kun on liian kuuma pyöräilyyn, onkin jo tarpeeksi lämmin uimiseen ja se vasta mukavaa puuhaa onkin! Onneksi meillä on nämä useinmiten kivat, vaihtelevat vuodenajat, niin pääsee koirienkin kanssa tekemään erilaisia juttuja, eikä tarvitse aina touhuta samoja juttuja.

Sitä lumien sulamista ja uintikelejä siis sittenkin odotellessa!

Otsikko muuten tulee tästä mahtavasta biisistä! Tästä tulee aina ihana ja keväinen fiilis!