keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tokotreeniä ja shelttejä!

Eilen oltiin Makian kanssa taasen treenailemassa tokoa valvovan silmän alla. Oli kyllä mukavat treenit, Makia toimi hyvin ja osattiin puhaltaa yhteen hiileen, toisin kuin viime treeneissä! Seuraaminen oli innokasta, sivulle tuleminen oli hienoa ja luoksetulo vauhdikasta, tälläistä toivottavasti ensi kerrallakin taas! 

Nautittiin treeneistä erityisen paljon myös siksi, kun viimeksi oli ekaa kertaa epäonnistuneet treenit. Makiaa ei kiinnostanut, ei yhtään, oli kuin joku fletkumato vaikka paikka oli tuttu ja mulla oli hyvät namitkin! Vaikka mitä järkeilin, niin en kyllä sellaista syytä löytänyt, mikä tuon käytöksen aiheutti. Makia kyllä teki, mutta hitaaaaaaaasti, eikä sitä kiinnostanut. Sivulle tuleminen oli ihan tuskaa. Paikalla oleminen taas oli oikein helppoa ja mukavaa, mistä tuo taas ei yleensä pidä yhtään, hieman kärsimätön kun on! :D Makian the ykköskaveri Kurko on samassa ryhmässä, että jotain häiriötä se siitä kyllä varmaan otti, mutta muualla kun on treenattu niin, että Kurkokin on, niin ei tuo ole siitä tuollein välittänyt, joten en usko että syy voisi olla kokonaan Kurkon läsnäolokaan. No, jokatapauksessa eilen oli kivat treenit ja Makia oli  energinen ja tekemistä janoava itsensä! Kuvia treenaamisesta ei valitettavasti ole.



Sitten vähän kuvia ja sepostusta perheeni shelteistä! Itselläni ei yhtäkään omaa shelttiä tällä hetkellä ole, mutta onneksi perheeni sheltit pitävät shelttikuumeen kurissa, ainakin joten kuten.. ;)


Sheltillä ja colliella on aika huima kokoero ;) 
Huli, (Dalimattas Lille Roger) siskoni erittäin omanarvontuntoinen shelttiherra poseeraa ei niin innokkaana Makian kanssa.

Hulia ei oikein kiinnostanut!


Makia ja Elli, (Mediia) kesällä peltoilemassa Jurvassa :)


Elliäkään ei kiinnostanut poseeraus ku ois vaan halunnut leikkiä Makian kanssa!
Elli, meidän perheen eka rotumääritelmän määrittelemän koon sisään mahtuva tapaus. Muuten ei ehkä määritelmää niinkään vastaa, mutta terveys ja luonne on tärkeimmät ja niiden puolesta Elli on oikein kiva tapaus. Elli nauttii maalaiskoiran elämästä maalla äitini ja pienimpien sisarusteni kanssa.

Eppu, (Valdemar) asuu isäni luona. Eppu on kovapäinen ja persoonallinen ihana hurmuripoika.<3 Hulin kanssa nämä ovat sellaanenki parivaljakko, jotta oksat pois! Huli ja Micaela asuvatkin tällä hetkellä isäni luona, joten Epulla on joka päivä seuraa Hulista.

Eppu  penskana siskojen marsujen kanssa :) Marsut vasemmalta oikealle, Hilma, Keksu, Nti Nimetön, Hippo.

Eppu ja Huli

Huli ja Taika Jurvassa mummalassa 2008

Taika, Jami ja Huli Tarvaalassa 2008


Meidän entinen sheltti Ella, RIP 19.1.06
Ella oli mahtava ja ihana tapaus, vaikka ei ulkonäöllisesti vastannutkaan sitä erinomaista yksilöä, mutta luonteeltaan Ella oli ihan parasta luokkaa! <3



Onko muiden perheillä ja suvulla joku tietty rotu josta kaikki tykkäävät? :)


Ja sitten vielä kolmanteen asiaan.. Jamilla on huomenna silmätarkki, iik! Jännittää mitä sieltä saadaan tulokseksi!
 

8 kommenttia:

  1. Huikeen iso tuo HULI :OO Melki Makian kokone xDDD
    Kiva uus posti tullunna juurikin. Tää sun ulkoasu on näin kyllä ihan loistava :-)
    Meidän suvussa ei taida olla mitään sellasta tiettyä koiraa, niinkuin teilläkin on kaikilla tuo shelttirakkaus.. :-) Meillä on muutenkin vähemmän noita koiraihmisiä ja ylipäätään rekisteröityjen koirien ihmisiä. Sen voisin kyllä sanoo, et meidän suku on sekarotuisten ystävä.Kaikilla on ollut, sellaisten kanssa minäkin kasvanut, meillä on nyt, ja oikeastaan joo. Voin sanoo et meidän perheessä&suvussa on kyllä seropit suosiossa :-) Niin myös munkin suosiossa, omat "elämän koirat" on sekarotuisia. Tai se elämän koira nimeltänsä Tämppä. Ja nyt tuo Runo kovasti tuntuu myös siltä omalta rakkauspaketilta.

    VastaaPoista
  2. Ei oo vähempää koiraihmisiä, mut paikkasin sitten loppuun ei vaan oo porukassa montaa rotukoiraa. Sekarotuisia on kaikki suosinut.. :-)

    VastaaPoista
  3. Meillä ei taas suvussa oo juuri yhtään sekarotuisia. Ei siks ettei niistä sillein tykättäis, on vaan haluttu niin tarkkaan tietää millanen koirasta kasvaa, vaikka eihän sitä kyllä rotupinkaan kanssa voi aina tosiaan paljon ennustella! :D Mä ite taas tykkään oikeastaan kaikista koirista, säälittää vaan ylijalostuksesta kärsivät koirat, olivatpa seropeja tai rotupeja. Samoin kuin vääriin paikkoihin joutuneet koirat, kuten laumikset kerrostaloissa jne..

    Ite en oo oikeen mitään mieltä tästä ulkoasusta, en oikein hallitte tätä touhua vielä! :D Enkä ehkä koskaa opikkaa hallittee, ehkä joku kiva ihminen vois joskus tätä mun kaa vähän fiksata ja tehä juttuja tähän joita haluisin! :D

    VastaaPoista
  4. No eipä onneksi tarvii ihmeellinen olla. Kunhan teksti on selkeetä ja saa kirjoitettua tahtomansa asiat esille :-)
    Piti aikaisemmin mainita myös että HIENOO MAKIA! Tuosta teidän treenpäivityksestä, jees! Hyvä et oli onnistunut tottistelukerta :-)

    VastaaPoista
  5. Se on kyllä totta. Vaikka ois tosi kivaa jos osais tehä sellasen blogin kun haluis! :D

    Oli kyllä kivaa tokoilua, kun suju niin hyvin, varsinki verrattuna siihen edellisviikkoon!

    VastaaPoista
  6. Meidänkää suvus ei oo mittää suosikkirotukoiraa, seropeja vain oikeestaan lähinnä kaikilla ollu. Nyt vähän aikaa sitte eno hankki labukan urospennun, son niin sulonen! :D

    VastaaPoista
  7. Lapukkapenskat on kyllä ihanoita vesseleitä!

    Tuntuu kyllä hassulta, ku kellään meijän sukulaisella, ei ees lapsuudessa oo ollut seropeja! Saksanpaimenkoiria, collieita, irlanninsusikoira ja tanskandoggeja on ollut paljon. Ihme hyypiöitä ollaan, roturakkien perässä ollaan vaa juostu :D

    Mumman kuvakansiosta löysin yhden ihan sekarotuisen koiran kuvan, mutta mumma kertoi, että se olikin ihan joku rotukoira, joku terrieri, rotua ei muistanu ja minäkään en sitä vanhasta valokuvasta tunnistanut. Koira oli trimmaamatonkin, nii sekin vaikeutti toki tunnistamista :)

    VastaaPoista
  8. Ihania shelttejä! Persoonallisen näköisiä! :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita, myös kritiikki, joten eikun sormet syyhyämään!