sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Jami 10v!

Uskomatonta, mun elämäni koira, maailman paras ja rakkain karvapalleroni täytti 10 vuotta! Pakko kai se on viimeistään nyt uskoa, että ikää alkaa jo jonkun verran olemaan. Tuntuu uskomattomalta muistella, mitä kaikkea ollaan tässä matkan varrella yhdessä koettu ja tehty, kasvettu yhdessä ja yhteen, mikään ei ole meitä erottanut, eikä erota. Tiedän, ettei yksikään koira, voi koskaan olla mun mukana niin monessa ja opettaa mulle niin paljon, kuin Jami on tehnyt.

Tasan 10v <3
Jamin kanssa olen saanut kunnolla aloittaa koiraharrastukset ja en parempaa kaveria olisi niihin hommiin voinut toivoa, on kokeiltu niin agilityt, tokot, koiratanssit, kuin myös haku, näyttelyt ja jälki yms. Jami tuli (tietenkin!) mukaan, kun lähdin ylä-asteen jälkeen opiskelemaan maaseutuyrittäjäksi ja eläintenhoitajaksi, asui kanssani solussa, kävi kanssani tunneilla, oli mukana, kun tapasin kunnollisen ensirakkauteni, on kulkenut mukanani töissä ja esiintynyt lehtimainoksissa, erilaisissa näytöksissä, käynyt viihdyttämässä vanhuksia vanhustenkodissa ja lapsia päiväkodissa, reissannut kanssani pitkin Suomea ties ja millä kulkuvälilneillä, muuttanut kanssani kaikki ne monet kerrat ja yksinkertaisesti, aina ollut mun tukena ja naurattanut mua! Aina, kun itsellä on paha olla, Jami on tehnyt olon paremmaksi. Myös Jamin tapa mennä nukkumaan kaappeihin, naurattaa mua joka ikinen kerta, se vaan on niin huvittavan näköinen, kun on tehnyt pesän mun vaatteiden (ja monesti myös muiden vaatteiden) sekaan!

Simply the best! <3 Tässäkin tasan 10 vuotias!
Myös tämä paaputus (monelle vilkutus) saa mut hyvälle tuulelle lähes joka kerta! Tämä paaputus on ikuistettu joskus syyskuussa.

Jamista olis kivoja juttuja kerrottavana mm. erkkarista, mutta teen siitä ihan erikseen oman postauksen!

Hieman kuulumisia!


Onpas taas venähtänyt tämä tänne kirjoittaminen. Ei ole ollut jotenkin inspiraatiota, kun oletin, että saisi pentujuttuja ruveta kirjoittelemaan, muttei se nyt ihan mennytkään niin. Ei siis ollut Makia tiineenä, vaikka vahvasti siltä vaikuttikin.. Röntgenissä käytiin ja elläkin sanoi "katotaan montako tulee" ja kappas, eipä sielä ketään näkynyt! Makia oli siis vain hyvin paksusti valeraskaana.  No, tälläistä sattuu, eikä tästä lannistuta, vaan Makia astutetaan seuraavaan juoksuun uudemman kerran! Suurin harmitus oli ilmoittaa pentua kyselleille, ettei pentuja ole nyt ainakaan hetkeen tulossa, mutta osa jäi odottelemaan, koska haluavat ehdottomasti pennun juuri tästä yhdistelmästä.

Jos joku on kiinnostunut Makian ja Pablon tulevista pennuista, muhun saa olla yhteyksissä. Varauslistalle nimittäin mahtuu taas muutama nimi, kun muutama varaaja ei kyennyt pentua odottelemaan ensi kesään asti. Olettaisin Makian  nimittäin tekevän aika hyvän kokoisen pentueen, sitten kun se tiine on, ainakin jos sukuunsa tulee!

Koko lössi Sikakankaalla lenkkeilemässä!
Muuten meille kuuluu ihan hyvää! Koirat on kaikki voineet hyvin, ollaan käyty mittelien kanssa erkkarissa, Moksissa mökkeilemässä, mätsäreissä, treenattu agilityä, tokoa ja vetojuttuja. Kaikkiin lajeihin ovat osallistuneet kaikki koirat, paitsi Jami ei ole vetojuttuja tehnyt, pyörän vierellä vain juossut. Riemukin on siis aloittanut vetohommat, ei vieläkään mitään huiseja matkoja mutta kuitenkin. Ihana pieni vetokoiran alku! Jamin kanssa odotellaan seuraavia aksakisoja ja likkojen kanssa toivon pääseväni rekikoirakokeeseen tämän kauden aikana, toivottavasti suunnitelmat toteutuvat.
2v 9kk <3 Harjaamaton ja likainen, mutta ei se oo niin justiinsa!


Aikuinen Makia... Mihin mun teinilassie hävisi?


Iloista syksynjatkoa kaikille!