Sellainen reissu.. 30.-31.7 kävimme tekemässä mukavan reissun Espooseen. Reissun tarkoituksena oli astuttaa Makia ja siinä onnistuttiin! Kaikki muu ei sitten mennytkään ihan niin nappiin.. Onneksi ystäväni Kalmari oli mukana reissussa, yksin ei olisi hommasta tullut yhtään mitään.
Kaikki alkoi sillä, että unohdin hienosti kokonaan sen, että Makia on tosiaan juoksussa ja mulla olis reissussa kaksi urosta mukana, kun en tajunnu niille edes etsiä hoitajaa. Pojat tietysti olivat vähän sekaisin koko reissun..
Matkan alkaessa tiistaina aamupäivällä seikkailtiin ensin ristiin ja rastiin, kun ties ja mitkä tavarat olivat hukassa ja eväitäkin piti hakea vähän sieltä ja täältä. Matkan viimein alkaessa oli oikein mukavaa, eväät olivat hyviä ja pääsimme suht ajoissa Espoon Oittaalle vaan muutaman harhaan ajon jälkeen.
 |
| Iloisena Oittaalla! |
Mökki perillä oli ihan ok, perinteinen leirintämökki, mutta vessoista ei ollut toiminnassa kuin yksi ja se oli tietysti se, joka oli kauimmaisena. No, ei pienestä saa lannistua. Kalmari jäi Taikan, Jamin ja Riemun kanssa mökkiin, kun itse lähdin etsimään Saria ja Pabloa. Ihanaa, komeaa ja niin hyväluonteista Pabloa, jonka toivoin Makian hyväksyvän.
Jännittyneenä ajelin kohti määränpäätä ja osasin jopa perille (tokikin navigaattorin avulla, mutta silti!) ja Makia ja Pablo rakastuivat toisiinsa välittömästi. Astutus meni aikalailla nappiin ja muutaman tunnin kuluttua lähdin etsimään itselleni ja Kalmarille iltapalaa ja voi jee - ajelin sitten pitkin Espoota pari tuntia etsien kauppaa tai ABC:tä joka olisi auki! Navigaattori pikkusen sekoili, kun joka paikka oli täynnä tietöitä ja tuli ajeltua yksisuuntaistakin väärään suntaan, mutta tulipa Espoo hieman tutummaksi. Löysin viimein vahingossa (navi huusi että aja vielä kuusi kilometriä suoraan, kun olin jo kohdalla) jonkun ABC:n joka oli auki ja sen jälkeen löysin jopa takaisin Oittaalle. Katseltiin Kalmarin kanssa Itse ilkimystä koneelta ja olimme tyytyväisiä, kun olimme saaneet iltapalaakin, vaikka sen hankkiminen koville ottikin.
 |
| Pariskunta <3 |
Aamulla lähdin Oittaalta Sarin luokse astuttelemaan Makiaa uudemman kerran ja hommat hoitui taas hienosti. Makia ajeli ekan kerran hissillä ja eipä neiti siitä piitannut mitään, ei kerrassaan yhtään mitään, tyypillinen ihana Makia! Onnistuneen astutuksen jälkeen lähdin Oittaalle mökkiä siivoilemaan ja sitten Kalmarin kanssa pakkasimme auton ja lähdimme kotia kohti.
Kaikki sujui oikein hyvin Tampereelle asti, jolloin keksimme että hei, meidän pitää saada Mc Donaldsista happy mealit, koska niissä on nyt leluina minioneja Itse ilkimys leffasta. Aikuismaista vai mitä? Pääsimme mäkkiin ja saimme ateriamme syödyksi, kun rupesin miettimään, että kuumuukohan mersun vaihdelaatikko taas jotenkin, niinkuin silloin, kun Satun kanssa haimme Riemua viime syksynä Lappeenrannasta. Silloin ei kukaan katsonut, että miksi mersun vaihteet lakkasivat muutamaksi tunniksi toimimisen ja nyt alkoi tuntua vaihteet taas oudoilta. Jatkoimme kuitenkin matkaa, mutta Särkänniemen kohdalla, juuri kun Kalmarin kanssa puhuimme siitä, kuinkakohan mukavaa olisi kouluttaa työkseen delfinaarion delfiinejä, kun mersu teki tenän ja jäi sopivasti siihen vissiinkin Särkännimeä toiseksi lähimpänä olevaan valoristeykseen. Mersu päätti, että ei muutakuin kokeilemaan sitä delffiininen kouluttamista nyt heti!
Siinä sitten hetken istuskelimme ja mietimme kuumeisesti, että mitäs nyt sitten.. Puhelimista olivat molemmilla akut lopussa (vaikka mullakin on niitä kaksi) ja ei paljon auttanut sekään, kun tajusimme, että kannettavan kauttahan saamme ladattua puhelimia, kun kannettavan akku oli ihan lopussa, kun sitä ei ladattu illalla kun katselimme sitä leffaa. Kummallakaan ei tietenkään ollut mukana sopivaa autolaturia - mitäpä sellaisella nyt tekisi?
Lopulta Mankku (kihlattuni) lähti sitten ajelemaan kohti Tamperetta ja me siiryimme istuskelemaan Särkänniemen vieressä olevan pienen huoltoaseman pihalle. Kävimme vuoronperään latailemassa puhelimiamme ja vessassa. Viitisen tuntia odoteltuamme Mankku saapui paikalle ja hinasi mersun ja meidät seuraavalle huoltoasemalle, jossa odottelimme reilun tunnin verran lisää, kunnes isäni saapui paikalle trailerin kanssa.
Heti, kun rupesin kehumaan mersua, että ei ole sen vika, että vaihteet takkuaa, kun kukaan ei ole vuoteen katsonut (vaikka se oli takkuillut), että onko vaihdelaatikossa edes öljyä juuri mitään, niin vaihteet alkoivat toimia! Mersuilla on tunteet, se on taas todistettu! Mersun sai sitten kätevästi ajettua trailerin kyytiin ja eikuin menoksi! Matka jatkui rattoisasti Seinäjoelle ja Mankku jatkoi siitä vielä suoraan töihin, ei siis ollut ihan niin helppo astutusreissu Mankullekkaan, mitä oli oletettu.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, Makia on nyt astutettu ja toivon mukaan saadaan ihania pentuja ihanasta yhdistelmästä!
Lisätietoja yhdistelmästä löydät täältä
Makian ja Pablon pennut!
Yhdistelmä koiranetissä!
Jos jollain heräsi ihan mitä vain kysymyksiä yhdistelmästä, niin niitä saa esittää vaikka tuohon kommenttiboxiin!
Makiahan on nyt jo kuudennella viikolla tiineenä (ainakin mitä luultavimmin on tiine), on vähän venynyt tämän postauksen kirjoittaminen, kun on ollut niin paljon kiireitä. Yritän kirjoitella Makian tiineyden kulusta mahdollisimman pian lisää.
Hyvää syksyn alkua kaikille!
